Luonto on kaikille yhteinen

 

Eri puolilla Suomea pidettävät erämessut kertovat Suomesta. Suomi on, kuten tiedämme, meidän itsemme mielestä maailman onnellisin maa. Mutta ennen kaikkea Suomi on maa, jolla on valtavan hieno luonto: metsät, järvet, joet, erämaat, pellot ja niityt ovat suomalaisten mielenmaiseman vankka perusta.

 

Suomalaisten luontosuhde onkin erityinen. Vaikka suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa, luonto vetää silti ihmiset järvien rannoille, metsiin ja erämaihin vaeltamaan, piknikille, metsästämään, kalastamaan tai vain nauttimaan tuulen huminasta. Jos keskivertosuomalaiselta kysytään, onko tämä erkaantunut luonnosta, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: ei missään tapauksessa. Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää! Ei ole liioittelua sanoa, että monessa muussa paikassa maapallolla ihmisten suhde luontoon on paljon etäisempi ja vieraampi kuin meillä.

 

Olisiko suomalaisten luontosuhteella mahdollisesti myös yhteyttä onnellisuuteen? Luontoko on onnellisuutemme suuri salaisuus? Tätä on vaikea tietää varmasti, mutta monet merkit viittaavat kuitenkin siihen.

 

Se ainakin tiedetään, että luonnossa liikkuminen hoitaa ihmisen terveyttä, niin fyysistä kuin psyykkistäkin puolta. Tuttu on monelle se tilanne, että kovan viikon jälkeen on miltei pakko päästä metsään tai järvelle riippumatta siitä, sataako vai paistaako. Jo pienikin erätauko kiireisen arkielämän keskellä parissa lataa akkuja tehokkaasti.

 

Tärkeää on, että luontoon mahtuvat kaikki ja että luonto on suomalaisten yhteinen voimavara. Luonnosta ei tarvitse kiistellä, sitä riittää kaikille. Sopu antaa sijaa myös luontoharrastuksissa.

 

Toki joskus on keskustelua esimerkiksi siitä, sopivatko metsästys ja luonnonsuojelu samoille alueille tai missä saa kalastaa ja millaisilla välineillä. Tämä keskustelu itsessään on turhaa, kaikki mahtuvat Suomen luontoon ja kaikille löytyy tekemistä, kun asioista sovitaan ja sääntöjä noudatetaan. Sitä paitsi rajojen vetäminen eri harrastusten välille on keinotekoista, ovathan esimerkiksi metsästäjät itse samalla mitä suurimmassa määrin luonnonsuojelijoita. Metsästäjät vastaavat hirvikannan ja muiden riistaeläinkantojen sääntelystä kestävällä tavalla, ripustavat tuhansittain linnunpönttöjä pikkulinnuille, hoitavat kosteikkoja ja huolehtivat luontoon kuulumattomien pienpetojen poistamisesta. Vastaavasti monet aktiiviset luonnonsuojelijat harrastavat itse metsästystä ja kalastusta.

 

Kalastus on luontoharrastuksista luultavasti yleisin, lähimmälle kalapaikalle ei yleensä ole pitkä matka. Kalastus ei myöskään katso ikää, sukupuolta eikä muutakaan ihmisen ominaisuutta. Kalastus kuuluu suomalaisten harrastuksiin vauvasta vaariin ja kaikille siltä väliltä. Silti on hyvä muistaa, että hyväkin asia tarvitsee aina huolenpitoa.

 

Kalavesien hyvä hoito on varmistus sille, että kalastettavaa riittää myös tulevaisuudessa. Vastuullisuus on sitä, että jätämme luonnon tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin mitä sen itse saimme. Puhdas luonto on elinehtomme, siitä on pidettävä huolta.

 

Lauri Kontro

päätoimittaja emeritus

 

Kirjoittaja on metsästäjä, kalastaja ja käytännön luonnonsuojelija